Nokkosta voi perustellusti kutsua villivihanneksistamme monipuolisimmaksi. Se on suomalaista superruokaa parhaimmillaan. Uudet pikkunokkoset nostavat innokkaasti päätään maasta talven jäljeltä – nyt on hyvä aika verestää muistiaan nokkosen käyttötavoista ja huikeista ravintoarvoista.
Nokkoseen kanttaa tutustua heti ensimmäiseksi villiruokaharrastusta aloittaessa. Se on villivihanneksistamme ehkä monipuolisin ja yksi terveellisimmistä. Nokkosen vihreä mutta mieto maku sopii erityisen hyvin suomalaisiin makutottumuksiin. Itse asiassa ilman sen polttavia karvoja, eläimet olisivat napsineet sen jo sukupuuttoon. Nokkonen on myös helppo oppia tunnistamaan, eikä sillä ole myrkyllisiä näköislajeja.
Nokkoslajit Suomessa
Suomessa kasvavia nokkoslajeja on oikeastaan kaksi: isonokkonen (Urtica dioica) ja rautanokkonen (Urticia urens). Isonokkonen on huomattavasti yleisempi kuin rautanokkonen, joka eroaa tutusta nokkosesta pienemmän koon, lehtien tylppätyvisyyden ja soikeuden perusteella. Lisäksi rautanokkonen pistelee ohikulkijaa voimakkaammin kuin tavallinen nokkonen, minkä takia kasvia kutsutaan myös kusiaisnokkoseksi.
Isonokkonen on alkuperäinen rehevien metsien, puronvarsi- ja rantalehtojen kasvi, josta se on ajan kuluessa levinnyt asumusten liepeille, viljelymaille ja puistikoihin. Nokkonen rakastaa typpipitoista runsasta maaperää, jossa sen on mahdollista kasvattaa tuuheita ja metrin korkuisia kasvustoja.
Valitse huolella keruupaikka
Nokkosen keruupaikka tulee valita huolella, sillä nokkonen kerää herkästi itseensä nitraatteja, jotka liikaa nautittuna kuormittavat elimistöä. Nopea ryöppäys, eli noin puolen minuutin kiehautus vedessä, tai kuivaus poistavat poltinkarvojen pistävyyden. Ryöppäys alentaa nokkosen nitraattipitoisuutta, mutta samalla menetetään myös osa ravinteista keitinveteen. Nokkosta ei kannata keitellä pidempää kun tarvis. On hyvä huomioida, että nokkosta ei tule kerätä runsasnitraattisilta paikoilta, kuten kompostien tai karjasuojien läheisyydestä. Ryöppäystä ei siis ensisijaisesti tehdä nitraattien takia, vaan sillä poistetaan pistävä vaikutus ja pehmennetään kasvin rakennetta sopimaan pakastettavaksi tai ruuanlaittoon, erityisesti lämpimiin ruokiin. Yleensä myös riittävä lehtien murskaus blenderissä poistaa poltinkarvat. Nitraatit ovat haitallisia terveydellemme, sillä ne muuntuvat kehossamme nitriiteiksi ja siitä edelleen karsinogeeneiksi. Vähiten nitraatteja nokkonen sisältää syksyisin ja aurinkoisten päivien jälkeen. Karsinogeenien muodostumista kehossa voi vähentää lisäksi huolehtimalla, että syö tarpeeksi C- ja E-vitamiinipitoista ruokaa, kuten nokkosta.
Nokkosen keräily kannattaa aloittaa aikaisin keväällä. Nuoret nokkosen versot ovat mitä parhainta herkkua ja täynnä talvihorroksessa olevan kehoa herätteleviä ravinteita. Kasvukauden edetessä omaa nokkospuskaa kannattaa laiduntaa, sillä siten saa uutta tuoretta kasvustoa pitkään. Loppukesästä kannattaa keskittyä nokkosen siementen keräilyyn.
Terveysvaikutukset
Nokkonen on suomalaista superruokaa parhaimmillaan. Nokkosessa on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia, rautaa, C-vitamiinia, folaattia sekä A- ja E- vitamiineja. Nokkonen myös sisältää pinaattia enemmän proteiinia ja ravintokuitua. Kuivatussa nokkosessa ravintoainetiheys kasvaa moninkertaisesti, ja jo ruokalusikallisella kuivattua nokkosta saa esimerkiksi munakkaaseen tai smoothieen mukavasti lisää ravinteita.
Nokkosella on myös lukemattomia rohdosvaikutuksia, joista merkittävimpinä voidaan pitää sen vaikutusta lisätä virtsan eritystä sekä nopeuttaa myrkkyjen ja kuona-aineiden poistumista elimistöstä. Nokkosen kerrotaan myös lisäävän tulehdusta ehkäisevien aineiden tehoa sekä poistavan tulehdusta ja kipua itsekin. Nokkosen käytön kerrotaan lisäävän vastustuskykyä ja edistävän ruuansulatusrauhasten toimintaa. Nokkonen on myös tunnettu lemmenyrtti ja mieskunnon kohentaja. Muinaisten roomalaisten kerrotaan turvautuneen nokkosen siemeniin, kun mieskunto tarvitsi potkua. Myös nokkospiiskauksella on saatu positiivisia tuloksia.
Nokkosen kerrotaan ulkoisesti käytettynä saavan myös hiukset tuuheutumaan ja vahvistumaan, helpottavan iho-oireita ja allergioita.
Ruuanlaitossa
Nokkonen sopii käytettäväksi pinaatin ja lehtikaalin tavoin vihannespaistoksissa, kasvislisukkeena, kastikkeissa, muhennoksissa, keitoissa, piiraissa, letuissa, pannukakuissa, sämpylöissä ja näkkileivissä. Kuivattu nokkonen sopii erityisen hyvin viherjauheeksi smoothieisiin, taikinoihin ja pestoihin. Jauhettu ja kuivattu nokkonen ei polta. Syksyllä nokkonen kasvattaa siemeniä, jotka roikkuvat mehukkaina helposti kerättävinä terttuina. Kuivatut siemenet ovat täynnä ravinteita, ja niitä voi ripotella muun muassa puuron tai myslin päälle sekä lisätä taikinoihin ja leipiin. Siemenet ovatkin kasvin ravintorikkain osa. Ne sisältävät muun muassa kaikkia välttämättömiä aminohappoja, suuren määrän E-vitamiinia, piitä ja magnesiumia.
Piinaatin tavoin käytettävää nokkosta kannatta säilöä pakastamalla, hapattamalla ja kuivattamalla. Ennen pakastamista on hyvä ryöpätä nokkosia noin 30 sekuntia, jotta poltinkarvojen pistävä vaikutus poistuu ja kasvin rakenne muuttuu paremmin pakastettavaksi. Kuumakäsittely lopettaa kasvin entsyymitoiminnan, ja ilman käsittelyä kasvit muuttuvat pakastimessa helposti vetisiksi ja niiden maku kärsii. Kuumakäsittely myös vähentää nokkosen nitraattipitoisuutta. Kun nokkonen on ryöpätty, kannattaa se huuhtoa ja puristaa siitä ylimääräinen vesi pois. Keitinveden voi käyttää hiustenhoitoon, muuhun hemmotteluun ja puutarhan lannoitteena.
Aloittelija voi tutustua helposti nokkoskokkailuun esimerkiksi peston tai yrttisuolan kautta.
Vegaaninen nokkospesto, 2dl purkillinen
- noin 0,5–1 dl liotettua nokkosrouhetta (liota noin 2–3 rkl puoleen desiin vettä 30-60 min)
- noin 1 dl cashewpähkinöitä (tai pinjansiemeniä/auringonkukansiemeniä)
- Laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä niin paljon, että pestosta tulee sopivan juoksevaa
- Mausta ravintohiivahiutaleilla (esim. Valioravinto Oluthiivahiutale), valkosipulilla ja nokkosyrttisuolalla.
Nokkosyrttisuola (n.2dl)
Simppelin yrttisuolan saa sekoittamalla nokkosta, vuohenputkea ja siankärsämöä laadukkaaseen merisuolaan haluamassaan suhteessa. Kun villimakuaisti kehittyy, voi suolaan sekoittaa myös puiden antimia kuten katajan- ja kuusenhavuja sekä koivunlehtiä.
- 1,5 dl laadukasta merisuolaa
- 2 rkl kuivattua nokkosjauhetta/rouhetta
- 1 rkl kuivattua vuohenputkijauhetta/rouhetta
- 1 rkl kuivattua siankärsämön kukkaa tai/ja lehteä
Pohjolan silkki
Nokkosen käyttö ei rajoitu ainoastaan ravinnoksi. Nokkosta pidetään vanhimpana ihmisen tuntemana tekstiilikasvina, joka tunnettiin jo rauta-ajalla. Nokkoskuitu oli erittäin korkealaatuista ja siitä käytettiin muinoin ansaittua nimitystä ”Pohjolan silkki”. Nokkoskuidut käyvät samoihin tarkoituksiin kuin esimerkiksi pellavan kuidut. Nokkoskuidusta valmistetut tekstiilit ovat ekologinen vaihtoehto muiden luonnonkuitujen kuten hampun, pellavan ja luomupuuvillan ohella. Nokkonen sopii myös erityisen hyvin ihon- ja hiustenhoitoon. Nokkosteen hierominen päänahkaan tekee päänahasta hyvinvoivan ja pehmeän – ei suositella vaaleille hiuksille! Lisäksi nokkosvesi soveltuu erinomaisesti lannoitteeksi luonnonmukaisessa maanviljelyssä.
Lähteet:
Kirja: Villiyrtit. Hyvinvointia kotikulmilta. Annika Hannus, Anna Nyman, Pauliina Toivanen, Aino Huotari, Nick Victorzon WSOY, 2017.
Kirja: Villivihannekset. Sinikka Piippo. Minerva Kustannus Oy, 2016.
Kirja: Hulluna Hortaan. Raija ja Jouko Kivimetsä. Mividata Oy, 3. painos 2016.
www.luontoportti.com
www.arktisetaromit.fi
www.yrttitarha.fi
